Mikä on helpoin tapa oppia jatkuvasti?

Luulen, että lähes aina alamme hakea vastauksia erilaisista tekniikoista, joiden avulla älyllisesti opimme paremmin: ”Opin keskustellen, tehden muistiinpanoja, kuuntelemalla, lukemalla, pohtimalla jne.” Nämä voisivat olla aktiivista suuntautumista kohti opittavaa asiaa. Aktiiviseen oppimiseen kuuluvat ehkä tavoitteet, odotukset, toiveet ja halut oppia, ja samalla siihen kuuluvat jännitys siitä opinko, häpeä jos en opikaan, stressi varmistaa, että opin tarpeeksi.

Jos on aktiivinen tapa oppia, täytyy olla myös passiivinen

Passiivista oppimistapaa voisivat kuvata seuraavat: rentous vain ottaa vastaan, oppia sellaista mitä ei tiennyt että haluaisi tai voisi oppia, yllättyä oppimastaan, oppia kokemalla, ja omaksumalla.

Jos keho on tukkoinen, ei ajattelu ja oppiminenkaan onnistu

Kehon tukkoisuus vaikuttaa ajatteluun, uusien ideoiden luomiskykyyn ja ylipäänsä hyvinvointiin heikentävästi. Omassa tukkoisessa tilanteessani en halunnut mennä pelkästään ”kehon hoitoon” vaan halusin että mieleni rentoutuu samalla, jotta pääsen pois noidankehästä jossa tukkoinen ajatteluni pitää yllä tukkoista kehoa, ja toisinpäin.

”Feldenkrais-menetelmä on kokonaisvaltainen kehollinen oppimismenetelmä, jonka avulla voi syventää tietoisuutta, lisätä kehontuntemusta ja kehonhallintaa. Pääasiallinen väline Feldenkrais-menetelmässä on liike, jonka tarkkaileminen edellyttää myös aistimisen, tuntemisen ja ajattelun läsnäoloa. Liikkeen laadun parantuessa suorituskyky paranee ja elämä helpottuu.” (Suomen Feldenkraisyhdistys ry, www.feldenkrais.fi )

Porvoossakin vastaanottoaan pitävä Christoffer Sundqvist (www.lyhti.fi) aloitti ohjaamisen oppimiskokemuksen äärelle pienten ja tavallisten liikkeiden avulla. Liike voi olla niin hienovaraista, että jos et luota taian tapahtuvan juuri siten, alat ajatella, että ”mitä ihmettä tämä on?”, "Miten tämän pitäisi toimia?".

Miten pystyn olemaan läsnä tässä kohtaa, kun en ole varma miten ja miksi toinen ohjaa liikettäni siten kuin ohjaa?

Miten voin vain laskeutua liikkeeseen ja pitää fokukseni vain siinä, että olen avoin ja rento?

Näennäisesti ei niin paljon tapahtuneen tunnin jälkeen kävelin katuja pitkin tuntien itseni hiukan pidemmäksi, lantioni oli avoimemman tuntuinen ja minulla oli onnellinen olo. Vapautin itseäni tuon tunnin aikana sellaisin menetelmin, että looginen ajatteluni tai fyysinen lihaksen hieronta ei olisi siihen pystynyt.

Mitä opin oppimisesta?

Suurin alleviivaukseni tässä kohtaa on se, että etukäteen asioiden määrittely on suuri este oppimiselle. Keskittyisin eniten siihen, miten voimme luoda sellaisia alustoja, kohtaamispaikkoja, ja -tilanteita, joissa voimme rentoutua ja antaa oppimisen tapahtua itsestään.